Oliko leireillä paljon porukkaa?
Kokonaisuudessaan koko kesänä oli n. kymmenkunta leiriläistä. Syy, mikei leiriläisiä ollut enempää, johtuu siitä, että leirien myynti saatiin startattua vasta huhtikuun puolella.
Oliko joitankin asioita, joissa muut luottivat juuri sinuun?
Ei mitään erityisiä. Tietysti luotto täytyi olla että hommat sujui, ja omasta mielestäni olin luottamuksen arvoinen, ja tein kaikki hommat niinkuin oli sovittu!
Oliko teillä siellä muita eläimiä?
Heppojen lisäksi Tahkolla asustelee kaksi koiraa, Saimi ja Martta. Parson russel -narttujen omintakeisista tavoista ja äiti-tytär suhteen ajoittaisista yhteenotoista huolimatta molemmat koirat ovat erittäin mukavia ja suloisia! Myös mm. Martan hauska tapa uida hevosten juoma-astioissa ei niin luvan kanssa huvittaa usein asiakkaita.
Martta♥
Saimi♥
Tallissa useimmiten iltaisin oleilee kaksi ujomman puoleista pienehköä kissaa maukumassa ruuan perään. Simba ja Bumba viihtyy talliolosuhteissa vapaina, ja välillä kisujen retket saattaa venyä päivistä viikkoihin, mutta aina ovat kotiin palanneet!
Vähemmän hevosista kiinnostuneiden, etenkin perheiden, ja miksei niiden hevosihmistenkin päivän päätähtenä esiintyy Elmeri possu. Pieni sika tykkää olla huomion keskipiste, ja rakastaa loikoilua ratsastuskentän hiekassa, varsinkin kuumina päivinä hiekkakylpy ei tee yhtään pahaa! Kesän alussa sanottiin, että Elmeri tulee kesätöihin, mutta taisikin käydä niin, että Elmeri työllisti kesätyöläisiä kaatamalla tallin roskiksen useamman kerran päivässä.
Elmeriiii♥
Onko sinulla hyvät välit kaikkiin siellä käyneisiin?
Omasta mielestäni kyllä. En tosin voi tietää 'puolituttujen' mielipiteitä minusta, mutta itse en ketään vihaa, ja suurin piirtein kaikki ovat olleet minulle mukavia!
Opitko jotain uutta?
Opin paljonkin. Myös sen lisäksi että opin uudelleen tiskaamaan, pesemään pyykit ja pyyhkimään pöydät (kiitos Tarjan), opin lähes joka päivä jotain uutta hevosilta. Erityisesti haluan kiittää ihmisiä jotka ovat neuvoneet minua toimimaan hevosten kanssa ja ratsastamaan paremmin.
Oliko ikävä kouvolalaisia?
Kouvolassa ei asu moniakaan niin läheisiä ihmisiä, että halu sinne olisi ollut palava, lukuun ottamatta perhettä ja muutamia tärkeitä ystäviä! Tahkolla mulla oli kuitenkin ystäviä ja tärkeet ponit rinnalla!
Oliko ikävä teidän koiraa?
Oli!! Lähes joka päivä mietiskelin mitäköhän tuhmuuksia on miun pikku pohjosen poika keksiny!
Oliko se rankkaa olla koko kesän siellä?
Kyllähän ne työt välillä painoi päälle, mutta ei se pidemmän päälle ollut rankkaa henkisesti eikä fyysisesti. Tietysti hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, ja näin ollen välillä oli selkä kipeä ja välillä maattiin sängyn pohjalla pää puoliksi irti, mutta ei sekään mieltä lannistanut!
Tarvitko paljon englannin kieltä siellä?
Jonkin verran, sillä suurin osa turisteista oli ulkomaalaisia.
Katsoin muuten sun instan ja siel oli pari kuvaa sen miksun kanssa, ootteks jotenkii tosi hyvii ystävii vai? Ja onkonse miksu 98 niinkuin sinäkin?
Miksun kanssa ollaan tunnettu niin kauan, kun muistan, jotakuinkin ton piiloblondin syntymäpäivästä, 22.7.2000, alkaen ollaan ruvettu oppimaan toisiamme aina vaan paremmin ja paremmin. Aina ei olla oltu niin läheisiä, tai jokin on rikkonut meidän välit, mutta joka kerta ollaan palattu taas naureskelemaan tyhmääkin tyhmemmille jutuille! Sen perusteella, kuinka usein nähdään, ei voi sanoa että tunnettaisiin jotenkin hyvin, tai että oltaisiin parhaita kavereita, vaan se kaikki minkä perusteella se voidaan sanoa löytyy sieltä, miks me tunnetaan, ja kuinka hyvin toisemme tunnetaan. Kyllä, riidellään usein, puhutaan paskaa toisistamme, ja vihataan toisiamme, mutta joka tapauksessa ollaan aina oltu niin hyviä kavereita ettei suurimmatkaan riidat tai muiden mielipiteet ole meitä onnistunut erottamaan.
Noin 35 vuotta sitten meidän isät alkoivat kaveeraamaan, ja isäni melkeimpä asui Miksun isän luona. Miksun ja minun mummot ovat olleet ristiin isiemme "varaäitejä", ja pitäneet huolta siitä että taas se naapurin Antti saa ruokaa kun se ei pelien huumalta saa aikaiseksi mennä kotiin syömään. Molempien ruvetessa rakentamaan perheitään, viettivät vanhempamme yhdessä paljon aikaa ja pitivät yhtä aina tähänkin päivään asti.
Nyt kun menen Miksulle kylään, on se jo päivän selvää että syön siellä, ja jos vaan satun soittamaan isille "Iiiiiiskäääää, saanko jäädä Miksulle yöööööks ku se käy sen porukoille", lupa napsahtaa ainakin 1537 kertaa helpommin kuin jollekkin muulle kaverille mentäessä. Miksun kanssa tehdään kaikkea hullua, ja ei niin hullua, hauskaa, tylsää, pahaa, hyvää, saadaan tyhmiä ideoita, hölmöillään, pidetään hauskaa, riidellään, sovitaan, pidetään taas vähän hauskaa, ja joskus tehdään keksitään fiksuakin, silloin kun sille päälle sattuu.
Miksun kanssa ei oikeestaan olla vaan kavereita, koska ollaan kasvettu yhdessä, ja juurruttu toisiimme kiinni. Saattaa olla hetkiä jolloin ei jutella kuukausiin, ehkä puoleenkaan vuoteen, mutta silti aina soittaessa toinen vastaa puhelimeen "No mitä nyt taas!?!".
Ollaan kasvettu yhdessä isossa perheessä. Ollaan kasvettu siskoiksi.
Me ollaan blondi ja brunette, tyhmä ja fiksu, pitkä ja pätkä, sini silmänen ja vihreeruskeeharmaasini silmänen, isosisko ja pikkusisko, Miksu ja Tytti.
Ja kyllä, Miksu on -00.
Love, Tytti
ps. teenkö kuvapostauksen kesästä?
