Ei voi muuta kuin olla tosi tosi tosi pahoillaan ettei ole käynyt kirjottamassa! Viimeeksi kävin vain lisäämässä kuvia, ja sitä edellisestä kerrasta on yli kolme kuukautta! Elämässä on pitäny ihan hurjasti kiirettä. Edetään koulussa suhteellisen reipasta vauhtia, ja tänäänkin enne tätä kirjoitin kolme a-nelosta täyteen tehtäviä. Työvuori tuntuu välillä loputtomalta, eikä tuskaa helpota matkalla vastaan tulleet murheetkaan.
Tosissaan kaivelin asioita vielä syvemmältä kuin ennen kesälomaani, ja selvisi, ettei laajennettu työssäoppi olekaan minulle mahdollinen, eli jään sittenkin Harjuun. Nyt olen tosin viihtynyt täällä ihan hyvin, ja saan sesonki aikoina vapautusta koulusta jotta voin matkata auttamaan Tarjaa tallihommissa. Kuulosta helpolle, eikö? Todellisuudessa olen joutunut sulattelemaan ajatusta jatkuvasta työstä; silloin kun ei ole koulua, olen Tahkolla, sillä lomilla siellä on eniten asiakkaita, sekä silloin kun meillä on koulua ja olen silti Tahkolla, teen tallihommien lisäksi nuo loputtomat atto-aineiden korvaavat tehtävät sekä kotiläksyt.
Loppujen lopuksi olen aikalailla sujut tän kaiken kanssa. Oon oppinut arvostamaan sitä yhtä vapaapäivää kahdessa kuukaudessa paljon enemmän. Tykkään myös tehä töitä. Eikä noi kirjallisetkaan tehtävät oikeestaan oo niin pahoja, kun malttaa alusta alkaen tehdä ne hyvin!
Muutki surut on nyt kävelly mun ajatuksia puolimatkaan vastaan. Päätin nimittäin lopettaa Valessan ja mun yhteiset hetket. Tottakai tuun vielä nousemaan ton ponin selkään, aivan varmasti. Mutta kuitenkin syyslomalla kun sillä kerran menin, tajusin heti etteihän tästä enää tule mitään, nyt tän on oltava ohi ja mun on aika jatkaa matkaa, antaa toisille, pienemmille ratsastajille, sekä itelleni mahollisuus kehittyä.
Valessa 12.04.2014 - 24.10.2015 💔
1 year, 6 months, 1 day & 22 hours
Elämäni parhaat hetket ikinä! Välillä on vaan pakko päästää irti,
ja pitkän ja vaikeen miettimisen jälkee tulin siihen tulokseen
et on aika päättää ponivuodet...
Maailman paras poni, opetti enemmän ku pyysin
ja anto ittestään kaiken,
paras treenikaveri koskaan ♥
"Now you're just someone in my mind that used to be mine.
People used to say that I didn't deserve you."
Väärät valinnat pohjalle mut pudottaa.
Vaikeit aikoi ja halusin ne unohtaa,
mut ne seuraa vierellä ja muistuttaa,
ettei mun pidä koskaan luovuttaa.
AIKA KULTAA MUISTOT ♥
Ja näillä sanoilla päätin meiän yhteiset hetket virallisesti instagramin kautta.
Nyt oon sitte ratsastellu jo teille aiemmin tutulla Ralli -hepalla, ja varmaanki siirryn lähinnä aikalailla sen kanssa puuhailemaan, kun ei mulle tunnu löytyvän sitä ykköstä tosta tallista, eikä Rallin kanssa kukaan oikein jaksa mitään puuhastella, ja se tosissaan tarvis oman ihmisen!
Meille tuli kans syyslomalla pikku ylläri, nimittäin tipu, Tyyne, sekä kaksi pupua, Lassi ja Leevi!
Näitten pikkukavereitten lisäksi saatiin toivottaa tervetulleeksi kolme issikkaa lisää, jotka tuli meille ylläpitoon, kun nykyinen omistaja ei ole löytänyt niille uutta kotia!
Nyt laitan tähän vielä pari kuvaa issikoista sekä Rallista, nauttikaa, yritän parhaani mukaan tulla taas kirjoittamaan lähiaikoina!
HUOMIO HUOMIO HUOMIO HUOMIO HUOMIO
Kaikki ketä kiinnostaa enemmän seurailla mua, niin sitä vauhikkaampaa puolta ainaki näkee ku lisää mut SANPCHATISSA @tyttielena ja
Tyyne -tipu!
Lassi ja Leevi
Mikä on kun ei taidot riiiiitä, mikä on kun ei onnistu!
Kyllä me vielä joskus....
....tai sitte ei...
