keskiviikko 24. joulukuuta 2014

#89 Hyvää joulua!

Mikä tekee hevosihmisen joulusta erityisen? Miksi jouluaamuna tekisi enemmän mieli tallille kuin minään muuna päivänä vuodesta? Mistä muodostuu hevosihmisen joulu?
Minäpä kerron.
Herään yöpöydällä latauksessa olevan älypuhelimeni herätyskelloon. Sammutan äänen ja käännän vielä kylkeä. Ulkona on pimeää, ja sälekaihtimien välistä paistaa viereisen tien katulamput, joiden valokeilassa leijailee lumihiutaleita tiuhaa tahtia kohti maata. Kello on 6.30, eikä ole aikaa hukattavaksi. Tallissa odottaa koko lauma nälkäisiä kauramoottoreita. Istun sängyn laidalla ja venyttelen maireasti väsyneitä jäseniäni ennen viimeistä pinnistystä ylös sängystä. Pakkasta näyttää ulkona olevan lähes -20 astetta, eli vaatetukseen kuuluu villasukkia ja kerrastovaatteita.
Viimein astun monta vuotta palvelleisiin, edelleen lämpiniin talvikenkiin koirien pyöriessä jaloissa odottaen ulospääsyä. Pisteeksi i:n päälle vedän vielä lämpimät toppahanskat käteen, ennenkuin astun hämärän jouluaatto aamun hyytävään hankeen. Ensimmäisenä on ruokittava kissat, ja vietävä karvaistakin karvaisemmat islanninhevoset ulos. Olen jo täysin hereillä kun maiskutan laumalle kaviokkaita, joka on matkalla kujaa pitkin tarhaan. Suljen portin issikoiden perässä, ja lähden tarpomaan hangessa kohti toista tallia. 
Avaimien kilkettä, rasahdus lukosta sen avautumisen merkiksi. Tallista saan tervetuliaisiksi hevosen tuoksuista lämmintä ilmaa ja hörinää. Ne tietävät että on ruoka-aika. Yleensä niin pelottavassa isossa, kolkossa tallissa on tänään erityisen kotoisa ja turvallinen tunnelma, kun jaan hevosille heinät, jotka ne syö samalla tavalla, niinkuin vuoden jokaisena päivänä. Voin melkein kuulla tonttujen hiippailevan pihalla kun kaurakärryt liikahtavat väkirehujen jaon alkamisen merkiksi. Ruuat tipahtelevat hevosten ruokakuppeihin litra toisensa jälkeen, kenelle mitäkin. Toiselle kauraa, toiselle mysliä. Muistan ruokkia myös possun. Se syö puuroa. Kuuntelen hevosten nautinnollista rouskutusta kävellessäni tallin läpi hakeakseni vielä ulkona odottaville issikoille aamuheinät. 
Lunta tupruttaa taivaalta tiuhaa tahtia, eikä kottikärryjen työntö lumihangessa ole helpointa puuhaa. Aidan takana kuitenkin odottaa kahdeksan korvaparia innokkaina heiniään. Heittelen heinää aidan yli, ja ennen lähtöäni varmistan vielä että kaikki saavat syödäkseen. Sisällä minuakin odottaa aamiainen. 
Kello lähentelee kymmentä, ja olen tallihommissa muutaman muun kanssa. Radiosta soi joululaulut, karsinoiden ovissa roikkuu hevosten joulusukat, ja tallin edustalla lepää kuusen havuja. Ratsastustuntilaiset perheineen käyvät tuomassa joulutervehdyksensä ja katsomassa hevosia tarhoissaan. Myös muut kyläläiset ja matkailijat ovat poikenneet pihaan. On lapsia, aikuisia, perheitä, paikallisia, tuttuja ja tuntemattomia. Parasta on, että kaikki vaikuttavat onnellisilta ja tervehtivät tuikituntemattomiakin. Hevosten tykö on myös eksynyt kaksi vanhusta kävelykeppeineen. Käsikkäin kävelevät hevosia katsellen ja hymyillen. Toivotan heillekkin hyvää joulua ja kutsun tallin puolelle juomaan kuumaa glögiä ja lämmittelemään. Uteliaat hepat ihmettelevät vierailijoita, mutta uskaltautuvat kuitenkin maistelemaan jouluherkkujaan ihmisten käsistä. On mukava katsella tuota eläimistä ihmisiin tarttuvaa suunnatonta iloa.
Mielestäni olen antanut parhaan lahjan, minkä kuka tahamsa voi saada. Kuka tahansa, joka haluaa vastaanottaa sen. Glögiä pahvimukista, joulupipareita, mukavia hetkiä ja sylillinen joulumieltä.

Näiden sanojen saattelemana toivotan lämmintä joulumieltä ihan jokaikiselle blogissa vierailevalle ihmiselle ja heidän kaviokkailleen!

Hyvää joulua!♥
Toivoo Tytti, Kaapo, Valessa, ja kaikki muut Tahkon tallin asukit







Lopuksi haluan vielä muistaa kaikkia niitä rakkaita ihmisiä ja eläimiä jotka ovat pilven päälle lentäneet

Bofire, Jalo-Peli, Puitsin Aurora, Lumi, Elias, Iso-Masa, Mikko-setä
ja muut enkelit

When it's cold, I get lonely 
I can't talk, I can't walk, I can't breathe
Then I dream and you hold me
And the angels are singing with me
I guess it's Christmas when I miss us most of all
'Cause now it's Christmas and I miss us most of all

♥:llä: Tytti

#88 Madikset 19.-20.12.14

Se mikä ei tapa, vahvistaa eli ratsastusmaailman Se mikä menee perseelleen kehittää!
Fiilis oli aivan päinvastainen lauantai-iltana kuin perjantaina. Perjantai meni paremmin kuin mitä olisin ikinä uskonut meistä, kun taas lauantaina kaikki turhautti, eikä mikään tuntunut sujuvan. Loppujen lopuksi molempia päiviä ajateltuani pitemmän kaavan mukaan, tulin siihen tulokseen, että turhautumiseni oli täysin turhaa pilkun viilaamista, keskittymättömyyttä, väsymystä ja mitättömän pieniin asioihin takertumista, eikä lauantainakaan mennyt sen kummemmin.

Perjantain ohjelmassa oli tekniikkaharjoitukset, ja aloitettiin ratsastamalla sileällä hevosia suoriksi ja kuulolle siirtymisten avulla keskihalkaisijalla niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin. Valessan kanssa meillä meni tuo tehtävä todella hyvin, kun löydettiin se yhteinen suora tie hetken lämmittelyn jälkeen! Päivän hypyissä keskityttiin hallintaan ja tarkkaan ratsastukseen. Tuo "rata" muodostui pienistä yksinkertasista tehtävistä. Leveyshalkaisijalla ravipuomit, yksi kaareva linja, suora suhteutettu linja ja yksittäinen este suoralla uralla. Tultiin aluksi ravipuomeille oikeasta kierroksesta ravipuomeille, jolta vasempaan ja siirtyminen laukkaan, jo mielellään ennen uralle kääntymistä. Puomien jälkeen jatkettiin päädyn kautta vinolle pikku pystylle, jonka jälkeen melkein heti tuli siirtyä raviin. Myöhemmin tähän lisättiin kaarevan linjan toinen este, jne. lähdettiin rakentamaan pidempää tehtävää. Valessa oli tosi kivasti kuulolla ja tunti meni tosi hyvin! Madiskin kehui meitä ja nauroikin, etteikö minulle voisi jo antaa vaikeampaa hevosta, kun meillä ei ole mitään muuta korjattavaa kuin muutamia pieniä hiomista kaipaavia kohtia istunnassani! Olin palautteesta erittäin hämmentynyt hyvällä tavalla, ja todella tyytyväinen meidän tiimistä! Perjantailta kokosin muutamista klipeistä videon.



Lauantaina oli ratapäivä, joka ei mennyt oman turhautumiseni takia niin hyvin, mutta ei huonommin kuitenkaan sekään. Paineet nousi kun esteet oli isompia, ja verrytteytehtäväkin jo oli meille hieman haastava oman osaamattomuuteni takia. Olen kuitenkin tyytväinen siihen, että Valessa meni todella hyvin, ja teki kaiken niinkuin pyysin, ja sain puolipidätteet hyvin läpi myös ennen estettä, mikä oli positiivinen yllätys! Muutamia huonoja pätkiä ja omaa sähläystäni lukuunottamatta valmennus meni ihan nappiin, vaikka jäi kyllä hirveesti harmittamaan oma tyhmyys. Nyt vaan nostan leuan pystyyn ja lähden uudelleen hyppäämään ja korjaamaan virheeni! Lauantailta kuvia:





Aina ei voi onnistua

♥:llä: Tytti

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

#87 Mainoskuvia, hiihtoratsastusta ja peltoilua!

Heippa seurailijat!
Tosiaan ei oo pitkään aikaan ollu inspiraatipota, aiheita, saatika aikaa. Nyt kuitenkin joulun lähestyessä motivaatio kirjoittamiseen on palaillut takaisin ja aiheitakin alkaa sataa liki joka päivä!
Tällä hetkellä olen Tahkolla koulun puolesta työssäoppimassa.

Kokeiltiin hiihtoratsastusta pari päivää sitten, ja otettiin samalla mainoskuvia Riding Club Tahko Areenan ja SkiMac Tahkon yhteistyön merkeissä.

 Saatto ehkä vähän jopa jännittää...



Vaatteista kiitokset SkiMacille!

Tänään käytiin ratsastamassa Ninan mussukat Cameron ja Ralli pellolla. Itse menin Laavan varsalla, Rallilla, jonka selässä en tosiaan ole koskaan ennen ollut! Meidän pikkuinen 5.v. vauva oli kuitenkin ihan tosi super pikku pompuista huolimatta, jotka voidaan antaa anteeksi, sillä olihan se ihan uusi jännittävä juttu pikku hepalle!
Kuvien laatu on välistä mitä on, kun joutui sen verran rajailemaan, koittakaa elää sen kanssa.





 Ralli vähä rallitteli kun kehuessani hienosta käytöksestä sai mahdollisuuden!


Talvisin terkuin Tahkolta, Tytti

PS. Kesäleirit Tahkolla nyt varattavissa!
www.tahkoriding.fi/leirit