#92 Hyvän mielen hyppypäivä

Olin hiihtolomaviikkoni Tahkolla hommissa, ja hevosen selässä tulikin istuttua keskipäärin 4h/päivä vetämässä safareita. Muutamana päivänä kun Valessa ei mennyt tunteja, pääsin itsekkin ratsastamaan. Heti tulopäivänä päätinkin hypätä ilman satulaa, vaikka en edes tiennyt onko ponilla hypätty kertaakaan sinä aikana kun olin poissa. Poni toimi kuitenkin moitteettomasti ilman satulaa, ja hypytkin sujuivat! Kovin korkeita ei kuitenkaan hypättyja suurin este taisi olla 60 cm, ja siitä tuo kerta saikin nimekseen hyvän mielen hyppypäivä. Poni on SUPER!

♥:llä Tytti

#91 Estetunti koululla

Näin taas kun on tasan kuukauden päivät kuluneet, voisi olla ihan hyvä postata. Tosiaan ei ole taas ollut paljoa mitään mistä kirjoitella, mutta kaipa sitä kannattaisi edes yrittää ryhdistäytyä!

Tosiaan viimeisen reilun kuukauden olen ollut taas koululla, lukkarit on näyttäny joka viikko samaa 'ihan ookoota', eikä täällä ole tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista. Muutamia satunnaisia ratsastustunteja on ollut, ja pääsin itseasiassa tänään ensimmäisen ihkaoikean näyttöni hevostenhoidon perusteista läpi! Näytössä käytiin läpi hevosen luut, nivelet, ja jalkojen jänteet, lisäksi terveen hevosen tuntomerkit (joita on muuten uskomattoman paljon siihen verrattuna mitä ensin mieleen juolahtaa), laadukkaan kauran ja heinän tunnistus ja erilaisia väkirehuja. Numeroita ei olla vielä näytöstä saatu.

Tosiaan alla meidän edellisen ja tämän viikon lukkarit, ja nyt siis ollaan huomenna menossa tuolla alemman kuvan keskiviikossa!

29.1 päästiinkin ihan tositoimiin, kun oltiin auttamassa ratojen rakennuksessa ja muuttamisessa aikuisten näytössä, lukkarin mukaan koko päivä, mutta hommaa ei riittänytkään kuin yhteentoista asti, joten päästiin ratsastamaan, ja vielä oikein esteitä! Luokallammehan on siis kaikenkaikkiaan hurjat kahdeksan ihmistä, joista viisi on raviryhmäläisiä, ja minun lisäkseni kaksi ratsuryhmäläistä. Kaikki halukkaan sai ratsastaa, ja meitä ratsastikin seitsemän, ja raviryhmästä Suvi tuli meidän tunnille, kun Inkan Kossulla ja Suvin Pepellä käytetään samaa estesatulaa. 

Hepakseni sain iki-ihanan Kipperin, 1997 syntyneen, n. 155 säkäisen ruunan, jonka ensimmäinen katse karsinaan mentäessä on hurjempi kuin loppujen lopuksi tuo onkaan. Hellyyttävä, klipattu sydän kankussa tosin vähentää hieman papan uskottavuutta. "Ponin"pallero onkin jo aivan vienyt sydämeni mukanaan! 

Kipperillä olen mennyt muutamia kertoja aiemminkin koulutunneilla. Tällä kertaa kuitenkin pääsin ratsastamaan ruunaa oikeasti, sillä koulutunneilla keskitymme rentouteen, ja haemme pitkää muotoa, joten en ole päässyt sen kanssa ottamaan kunnolla ohjia ennen tätä!

Opettajanamme toimi koulullamme esteopena työskentelevä Carl-Harry Frey, jonka tunnilla ei ole kukaan meistä ollut ennemmin. Tunti aloitettiinkin hieman tutustumalla esteratsastukseen liittyvän keskustelun avulla. Alkuun tunnilla mentiin käynnissä kevyttäistuntaa, pian siirryttiin raviin, jonka lisäksi harjoiteltiin jalustinten takaisin ottamista kaikissa askellajeissa. Tultiin ravipuomilinjaa keventäen ja kevyessäistunnassa, ja laukassa harjoiteltiin kevyttä- ja esteistuntaa. Alkutunnista, tai oikeastaan koko tunnin ajan Kipper oli hieman laiskahko, vaikkakin liikkui heti eteen kun pyysi. Puomeille ei meinattu millään saada hyvää suoritusta, kun jätin aina hieman liian aikaisin Kipperin yksin ja rentouduin, eikä raukka oikein tiennyt mihin pitäisi jalkansa laittaa. Muutamia kertoja päästiin kuin päästiinkin ihan onnistuneesti sisään ja ulos. 

Hyppääminen aloitettiin pitkän sivun alussa olevilla ravipuomeilla, jonka jälkeen kaarrettiin kentän toiselle puolelle takaisin kohti päätyä, missä oli pieni ristikko ravilähestymisellä. Tähän tuli kaikilla kerroilla ihan kivat hypyt. Vaikka itse jäinkin muutaman kerran estettä edeltävän maapuomin jälkeen aivan omiin maailmoihini, hoiti Kipper homman hienosti loppuun saakka. Muutamia kertoja esteen jälkeen Kipper päätti ottaa todellakin homman haltuun, kun kuski unohti nousta ylös ajoissa, ja ajatteli ottaa pari 'hurjaa' pukkia, jotka olivat ennemminkin naurattavia!

Kun onnistuttiin tulemaan tätä tehtävää kaikki sujuvasti, päästiin vielä tulemaan suhteutettu, joka oman muistini mukaan mentiin pari ensimmäistä kertaa erittäin löysällä kahdeksalla, ja oman ryhdistäytymiseni jälkeen muutamat kerrat hyvällä seitsemällä. Korkeimmillaan pysty oli maksimissaan 75 cm korkea. Loppuverkaksi hölkkäiltiin ympäri maneesia ja tehtiin voltteja sinne tänne. Kipper oli todella mukava, ja varmasti haluan hypätä sillä jatkossakin!

Syvimmät pahoittelut kuvien laadusta, yritin parhaani mukaan muokata paremmiksi!

♥:llä: Tytti

PS. ILMAISKAAHAN MIELIPITEITÄ POSTAUKSESTA, JA KERTOKAA, MINKÄLAISIA POSTAUKSIA HALUATTE JATKOSSA HARJUSTA?

#90 Tahkon talvi

Motivaatio on taas jossain naapuripitäjässä, ja ideatkin on usein jääneet ajatuksen tasolle. Eilen kuitenkin muokkailin paljon kuvia TOP-jaksoni ajalta, ja ajattelinkin tulla jakamaan ne teidän lukijoiden kanssa!
Blogin eläessä hiljaiseloa, voi minun ja Tahkon heppojen elämää seurata
kysymyällä kysymyksen Askissa tai seuraamalla meitä Instagramissa
Linkit näihin someihin löytyy myös blogin vasemmasta reunasta!

♥:llä: Tytti

#89 Hyvää joulua!

Mikä tekee hevosihmisen joulusta erityisen? Miksi jouluaamuna tekisi enemmän mieli tallille kuin minään muuna päivänä vuodesta? Mistä muodostuu hevosihmisen joulu?

Minäpä kerron.

Herään yöpöydällä latauksessa olevan älypuhelimeni herätyskelloon. Sammutan äänen ja käännän vielä kylkeä. Ulkona on pimeää, ja sälekaihtimien välistä paistaa viereisen tien katulamput, joiden valokeilassa leijailee lumihiutaleita tiuhaa tahtia kohti maata. Kello on 6.30, eikä ole aikaa hukattavaksi. Tallissa odottaa koko lauma nälkäisiä kauramoottoreita. Istun sängyn laidalla ja venyttelen maireasti väsyneitä jäseniäni ennen viimeistä pinnistystä ylös sängystä. Pakkasta näyttää ulkona olevan lähes -20 astetta, eli vaatetukseen kuuluu villasukkia ja kerrastovaatteita.

Viimein astun monta vuotta palvelleisiin, edelleen lämpiniin talvikenkiin koirien pyöriessä jaloissa odottaen ulospääsyä. Pisteeksi i:n päälle vedän vielä lämpimät toppahanskat käteen, ennenkuin astun hämärän jouluaatto aamun hyytävään hankeen. Ensimmäisenä on ruokittava kissat, ja vietävä karvaistakin karvaisemmat islanninhevoset ulos. Olen jo täysin hereillä kun maiskutan laumalle kaviokkaita, joka on matkalla kujaa pitkin tarhaan. Suljen portin issikoiden perässä, ja lähden tarpomaan hangessa kohti toista tallia. 

Avaimien kilkettä, rasahdus lukosta sen avautumisen merkiksi. Tallista saan tervetuliaisiksi hevosen tuoksuista lämmintä ilmaa ja hörinää. Ne tietävät että on ruoka-aika. Yleensä niin pelottavassa isossa, kolkossa tallissa on tänään erityisen kotoisa ja turvallinen tunnelma, kun jaan hevosille heinät, jotka ne syö samalla tavalla, niinkuin vuoden jokaisena päivänä. Voin melkein kuulla tonttujen hiippailevan pihalla kun kaurakärryt liikahtavat väkirehujen jaon alkamisen merkiksi. Ruuat tipahtelevat hevosten ruokakuppeihin litra toisensa jälkeen, kenelle mitäkin. Toiselle kauraa, toiselle mysliä. Muistan ruokkia myös possun. Se syö puuroa. Kuuntelen hevosten nautinnollista rouskutusta kävellessäni tallin läpi hakeakseni vielä ulkona odottaville issikoille aamuheinät. 

Lunta tupruttaa taivaalta tiuhaa tahtia, eikä kottikärryjen työntö lumihangessa ole helpointa puuhaa. Aidan takana kuitenkin odottaa kahdeksan korvaparia innokkaina heiniään. Heittelen heinää aidan yli, ja ennen lähtöäni varmistan vielä että kaikki saavat syödäkseen. Sisällä minuakin odottaa aamiainen. 

Kello lähentelee kymmentä, ja olen tallihommissa muutaman muun kanssa. Radiosta soi joululaulut, karsinoiden ovissa roikkuu hevosten joulusukat, ja tallin edustalla lepää kuusen havuja. Ratsastustuntilaiset perheineen käyvät tuomassa joulutervehdyksensä ja katsomassa hevosia tarhoissaan. Myös muut kyläläiset ja matkailijat ovat poikenneet pihaan. On lapsia, aikuisia, perheitä, paikallisia, tuttuja ja tuntemattomia. Parasta on, että kaikki vaikuttavat onnellisilta ja tervehtivät tuikituntemattomiakin. Hevosten tykö on myös eksynyt kaksi vanhusta kävelykeppeineen. Käsikkäin kävelevät hevosia katsellen ja hymyillen. Toivotan heillekkin hyvää joulua ja kutsun tallin puolelle juomaan kuumaa glögiä ja lämmittelemään. Uteliaat hepat ihmettelevät vierailijoita, mutta uskaltautuvat kuitenkin maistelemaan jouluherkkujaan ihmisten käsistä. On mukava katsella tuota eläimistä ihmisiin tarttuvaa suunnatonta iloa.

Mielestäni olen antanut parhaan lahjan, minkä kuka tahamsa voi saada. Kuka tahansa, joka haluaa vastaanottaa sen. Glögiä pahvimukista, joulupipareita, mukavia hetkiä ja sylillinen joulumieltä.

Näiden sanojen saattelemana toivotan lämmintä joulumieltä ihan jokaikiselle blogissa vierailevalle ihmiselle ja heidän kaviokkailleen!

Hyvää joulua!♥

Toivoo Tytti, Kaapo, Valessa, ja kaikki muut Tahkon tallin asukit

Lopuksi haluan vielä muistaa kaikkia niitä rakkaita ihmisiä ja eläimiä jotka ovat pilven päälle lentäneet

Bofire, Jalo-Peli, Puitsin Aurora, Lumi, Elias, Iso-Masa, Mikko-setä

ja muut enkelit

♥

When it's cold, I get lonely 
I can't talk, I can't walk, I can't breathe
Then I dream and you hold me
And the angels are singing with me
I guess it's Christmas when I miss us most of all
'Cause now it's Christmas and I miss us most of all

♥

♥:llä: Tytti

#88 Madikset 19.-20.12.14

Se mikä ei tapa, vahvistaa eli ratsastusmaailman Se mikä menee perseelleen kehittää!

Fiilis oli aivan päinvastainen lauantai-iltana kuin perjantaina. Perjantai meni paremmin kuin mitä olisin ikinä uskonut meistä, kun taas lauantaina kaikki turhautti, eikä mikään tuntunut sujuvan. Loppujen lopuksi molempia päiviä ajateltuani pitemmän kaavan mukaan, tulin siihen tulokseen, että turhautumiseni oli täysin turhaa pilkun viilaamista, keskittymättömyyttä, väsymystä ja mitättömän pieniin asioihin takertumista, eikä lauantainakaan mennyt sen kummemmin.

Perjantain ohjelmassa oli tekniikkaharjoitukset, ja aloitettiin ratsastamalla sileällä hevosia suoriksi ja kuulolle siirtymisten avulla keskihalkaisijalla niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin. Valessan kanssa meillä meni tuo tehtävä todella hyvin, kun löydettiin se yhteinen suora tie hetken lämmittelyn jälkeen! Päivän hypyissä keskityttiin hallintaan ja tarkkaan ratsastukseen. Tuo "rata" muodostui pienistä yksinkertasista tehtävistä. Leveyshalkaisijalla ravipuomit, yksi kaareva linja, suora suhteutettu linja ja yksittäinen este suoralla uralla. Tultiin aluksi ravipuomeille oikeasta kierroksesta ravipuomeille, jolta vasempaan ja siirtyminen laukkaan, jo mielellään ennen uralle kääntymistä. Puomien jälkeen jatkettiin päädyn kautta vinolle pikku pystylle, jonka jälkeen melkein heti tuli siirtyä raviin. Myöhemmin tähän lisättiin kaarevan linjan toinen este, jne. lähdettiin rakentamaan pidempää tehtävää. Valessa oli tosi kivasti kuulolla ja tunti meni tosi hyvin! Madiskin kehui meitä ja nauroikin, etteikö minulle voisi jo antaa vaikeampaa hevosta, kun meillä ei ole mitään muuta korjattavaa kuin muutamia pieniä hiomista kaipaavia kohtia istunnassani! Olin palautteesta erittäin hämmentynyt hyvällä tavalla, ja todella tyytyväinen meidän tiimistä! Perjantailta kokosin muutamista klipeistä videon.

Lauantaina oli ratapäivä, joka ei mennyt oman turhautumiseni takia niin hyvin, mutta ei huonommin kuitenkaan sekään. Paineet nousi kun esteet oli isompia, ja verrytteytehtäväkin jo oli meille hieman haastava oman osaamattomuuteni takia. Olen kuitenkin tyytväinen siihen, että Valessa meni todella hyvin, ja teki kaiken niinkuin pyysin, ja sain puolipidätteet hyvin läpi myös ennen estettä, mikä oli positiivinen yllätys! Muutamia huonoja pätkiä ja omaa sähläystäni lukuunottamatta valmennus meni ihan nappiin, vaikka jäi kyllä hirveesti harmittamaan oma tyhmyys. Nyt vaan nostan leuan pystyyn ja lähden uudelleen hyppäämään ja korjaamaan virheeni! Lauantailta kuvia:

Aina ei voi onnistua

♥:llä: Tytti