Alukshan meiän meno oli epävarmaa, ja en oo ikinä eläessäni pelänny käyntiä menevän hevosen selässä niin paljoa, ku silloin pelkäsin. Kummallakaa meistä ei ollu ollenkaa luottamusta toisiimme, ja mun ratsastuspelko vielä sitte lisäs sitä jännitystä. No alettii kuitenki kehittyä, ja Missin askelluksestaki alko jo huomata että se rentoutuu enemmän ja alkaa luottaa. Käynti alko jo olla tasasta eikä se enää pomppinu mihin sattuu. Maastoiltiitalvella aika paljon, mutkukenttä alko sulaa, siirryttiin puomityöskentelyyn ja kavaletteihin. Huomasin Mississä sen hienon asian, että se luottaa jo niin paljon, että uskaltaa tulla esteelle, ja antaa ratsastajan ohjata loppuun asti. Paras asia mistä huomasin kehitystä, oli se, kun neiti viime kerralla tuli portille hörisemään tarhaa:3 nyt vaan pidetään peukut pystyssä että päästäisiin kehittymään mm. maastakäsittelyssä ynnä muussa sellaisessa vielä ennen ensimmäistä vuosipäivää:3
Love you girl♥
♥:llä Tytti&Missi
Ps. oisko meidän tarina -postaus sitte vaikka 7kk kohdalla?
Video on yksityinen eikä näy :/ mut joo tarina ois kiva kuulla :)!
VastaaPoistaHyväku sanoit, käyn laittamassa julkiseks!:)
Poista