#73 Tahko 1.-4.5.2014 +videokooste

Päivä 1. 

Torstai aamulla mulla oli herätyskello soimassa jo ennen seitsemää, jonka iloiseen pirinään herättyäni pakkasin loput kimpsut ja kampsut ja suuntasin tallille. Edellisenä iltana kahdeksan maissa olin polkenut samaisen matkan pakkailemaan Valessan ja Laten tavaroita valmiiksi aamua varten. 

Matkaan oli tarkoitus lähteä n. kymmenen aikaan, tosin Ari tuli tallille vasta vähän yli kymmenen. Siinä sitten pakkailtiin autoa normaalisti, kunnes tallin uusi poni oli päässyt vapaaksi, ja siinä sitä sitten hetki pyydystettiin. Onneksi myös Late meni pidemmittä suostutteluitta koppiin, eikä lähtö viivästynyt sen enempää. Matkalla pysähdyttiin jo Ristiinassa (alle 100 km päässä Kouvolasta) syömään, kun kaikki oli syöneet viimeksi aikaisin aamulla. Perille saavuttiinkin siinä kolmen jälkeen, ja purettiin tavarat ja hepat. Siinä sitten ratsasteltiin vielä heppoja ennen iltatallia, ja itse menin Minni -nimisellä ponilla, ja ratsastin Valessan. 

Minnin selässä olin ekat pari kierrosta aivan makaronia. Tärisin vaan hullun lailla eikä mistään tullut mitään. Kuitenkin hetken hengittelyn jälkeen maltoin rentoutua ja lähdin ravailemaan ilman suurempia tavotteita. Minni oli tosi jäykkä, näin saikun jälkeen, ja niinkuin tamma on yleensäkkin, ei vaan taivu ei suuntaan, eikä toiseen. Ravailin siinä sitten tovin jos toisen, eikä polle tuntunu yhtään hullummalta! Otin muutamat laukat molempin suuntiin, ja Minnistä löytyi jopa kaasu! Vasempaan Minni oli vähän jäykempi, mutta en aikonut sen antaa häiritä. 

Minnin jälkeen varustin Valessan ja lähdin ratsastelemaan ponipallerolla. Valessakin oli melko jäykkis, mutta kuitenkin aika energinen. Valessan kanssa koitin saada hyviä siirtymisiä, ja muutenkin mukavan tuntuisia pätkiä. Loppua kohden Valessa alkoui väsähtää ja otin raipan mukaan, ja johan taas heräsi. Tuuppailuista ei kuitenkaan tuntunut tulevan mitään, joten pyysin Miljalta, jos hän viitsisi vähän antaa suuntaa ja neuvoa.

Siinä sitten ensin haettiin ympyrällä sopivaa tempoa ja vähän kääntyvyyttä. Kun nuo kaksi asiaa oli hallussa, lähdettiin etsimään ylitaivutusta ja sen kautta vähän oikeampaa muotoa. Tamma ei varmastikkaan sitä helpolla antanut, eihän sitä kukaan ole kunnolla läpi ratsastanut ainakaan puoleen vuoteen. Välistä kyllä tuli muutama hyvä pätkä, ja olen ihan tyytyväinen tuohon!

Ratsasteluiden jälkeen iltatallin kautta suljettiin talli ja huristeltiin mökille. Ilta vierähtikin jutellessa mukavia, syödessä hyvää ruokaa ja pelatessa korttia!

Päivä 2.

Aamulla ei ois millään jaksanu nousta sängystä, ja huomasin heti noustessani, ettei tuosta päivästä tulisi mitään noin  viiden tunnin yöunien nukkumisen jälkeen. Aamutalli sujahti siinä missä aina ennenki. Mulla lähinnä heppojen ulos viemisessä sun muussa siirtelyssä, vesien jaossa ja siihen päälle sitten vielä pari karsinaa! Yhentoista maissa päästiin lähtemään issikoimaan, ja tuo reissu nimettiinkin $eppo-safariksi. Monet ei varmaan juttua tiedä, mutta taisi lähteä Pinjan jännästä puhetyylistä, joka on muokkautunu vähän jokaselle semmonen kaksoispersoona. No, joka tapauksessa lähdettiin omalla porukalla etsimään uusia reittejä! Ratsasteltiin tosi kivan oloista metsätietä (lue: pitkin rämeikköä metsäkoneen jäljissä) läpi milloin minkäkinlaisten soiden ja rämeiköiden, kunnes päädyttiin jollekkin hiekkatielle, jonka olemassa olosta ei edes tiedetty. Hetken aikaa kuljettiin tietä siihen "varmasti oikeeseen" suuntaan, kunnes ruvettiin kattelee, et ei hitto, tuolla se Tahkovuori vaan häämöttää, ja silmämääräsesti mitattuna ainaki kolmen kilometrin päässä. Sitte viel katteltiin että aikamoinen lenkki heitetty. No päädyttiin sitte tutulle asfalttitielle, jonka reunaa tölttäiltiin sitten menemään, ja issikat ei onneks ottanu yhtään itteesä autoista! Loppujen lopuks ties minkä karttojen avulla löydettiin tiemme kotiin, eikä reissussa menny loppujen lopusk ku vähän reilu kaks tuntia, ja niinkin vähän varmaan loppumatkan liki parin kilometrin kiitospurtista!

Tallilla sitten puuhailtiin kaikenlaista ja ruvettiin ratsastelemaan heppoja, tietysti reilun tankkaamisen jälkeen.

Itse valjastin uljaan Kaapo-ponin, ja lähdin ohjasajamaan kentälle. Alku sujui ongelmitta ja alkoi jo näyttää siltä että poninpaholainen oli oppinut tavoille, kunnes alkoi aivan törkeä pukkisarjojen latominen!  Naps kuului vaan joka kerta kun Kaapo potkaisi ilmaan kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisen sarjan jälkeen luovutin suosiolla ja jatkoin normaalilla juoksutuksella ennenkuin poni saisi itsensä sotkettua kahteen liinaan. Pukkikohtauksen jälkeen ruuna menikin ihan moitteettomasti, ja maastakäsittelykin sujui muitta mutkitta!

Loppupäivä hurahtikin muiden hyppäämistä katsellessa, jonka jälkeen melkein heti suunnattiin matka kohti sänkyjä mökille!

Milja ja Cassu

 Anka

Sepi

Päivä 3.

Lauantai lähti liikkeelle samalla kaavalla kuin perjantaikin, paitsi että Jussi, eräs paikallinen eläkeikäinen mukava ihminen lähti vetämään meille safarin ja näyttämään uusia reittejä. Tällä kertaa kavuttiin itse rinteitten päälle katselemaan maisemia! Muutenkin koko päivä pyörähti aamusta iltaan aikas samoissa merkeissä, ainakin minun kannaltani!

Päivä 4...

..pyörähtikin käyntiin lähtöhaikeuden merkeissä. Aamutallin jälkeen en itse pahemmin tehnyt mitään, paitsi himmailin Kaapon kanssa muiden jälleen hypätessä esteitä sun muuta touhuilua. Loppujenlopuksi tuli vähän kiire lähteä tallilta junalle Siilinjärvelle, mutta ehdittiin onneksi!

 Milja ja Anka

Milja ja Putter