Taas on vierähtänyt muutama kuukausi, eikä matkaa vielä paljoa ole kuljettu, muta kehitys on ollut suuri!
Muistan ensimmäisellä kerralla kun Missin selkään nousin, en uskaltanut ravata ja hevonen vain nöpötti eteenpäin. Kuitenkin suostuin alkamaan liikuttamaan tammaa vaikkakin sitten maastakäsin. Seuraavalla kerralla kuitenkikn pyysin Irinalta josko hän haluaisi vähän taluttaa niin kokeiltaisiin jos se menisi paremmin. Lopputunnista mentiin jo itse ja hevonen tuntui paremmalta. Kertoja tuli ja kehitys senkun kohisi vaan. Tuli lunta ja laukattiin ensimmäiset laukat kentällä. Edistyttiin taas vähän, ja nyt löydän itseni ensimmäisenä joka on hypännyt Missillä minkäännäköistä estettä.
Tämän ajan alussa ei mulla ollu minkäänlaista luottamusta hevoseen, pelkäsin sitä, Missi ei kuunnellu yhtään apuja, ja tähän päivään mennessä siihen on tullut hurja muutos. Käydään Missin kanssa valmennuksissa, voin maastoilla ilman satulaa ja pelkällä riimulla, voin hakea rinsessan sisälle ilman riimuja. Aina ei ehkä ole ollu ihan helppoa, mutta kuitenkin tässä nyt ollaan, ja oon suunnattoman ylpeä meistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Käytäthän kommentiboksia asiallisesti, ketään loukkaamatta:)
Täysin asiattomia, ja haukkuvia kommentteja en (anonyymeiltä) julkaise, jos on jotain negatiivista sanottavaa, voi tulla nimen kanssa kertomaan, tai laittaa vaikka blogin sähköpostiin:)